Kirja lähestyy ihmisen erillisyyden ongelmaa mielen ja tietoisuuden näkökulmasta. Nykyajan teknisen yhteiskunnan asettamat vaatimukset ovat ajamassa ihmisen yhä kovemman paineen alle. Selviytyäkseen haasteista ihmisen on käännyttävä sisäänpäin ja löydettävä älykkäästi itsensä uudelleen tasapainoisena luovana henkisenä olentona.

Kirja käsittelee henkisyyttä kontemplaatisesti, sisäisen kokemisen maailmana. Tällöin sanat toimivat siltana oivallukseen ja korkeampaan henkisyyteen ilman sitä pelkoa, että ihminen sitoo itsensä ideologioihin. Tämä on mahdollista, kun ihminen ensin aidosti kiinnostuu kaikkien oppien lähteestä eli itsestään. Ihminen itse on portti syvempään sisäiseen tasapainoon ja ymmärrykseen. Kun ihminen tiedostaa omaa sidonnaisuuttaan, vapautuu hän erillisyyden tunnostaan kohden universaalia ykseyttä.

"Mikäli mieli on liian tyytyväinen itseensä, uusi tapa lähestyä elämää on huomattavasti vaikeampaa jollei peräti mahdotonta, kuin se lähtökohta, jossa mieli on vapaassa hakevassa ristiriitaisen ihmettelevässä dynaamisessa tilassa. Negatiivinen rakentuminen tekee mielen vapaammaksi, ja vapaa ilmapiiri on ehdoton vaatimus Totuuden oivaltamiselle. Mitä enemmän tajunta on irti mielestä, sitä paremmat lähtökohdat luodaan itsen eheytymisen tapahtumalle.

Mieli määrittelee salakavalan helposti Totuuden eli Korkeimman Tietoisuuden ihanteeksi. Tällöin itsen eheytyminen muuttuu mielen sisäiseksi eheytymisen tavoitteluksi. Totuutta ei voi tavoittaa, yhtä vähän kuin itseä voi ihanteeseen sidotusti eheyttää. Kaikki tavoittelu on hienovaraista mielen luomaa harhaa, joka kohdistuu poikkeuksetta aina mieleen itseensä. Muutokset saattavat olla ja usein ovatkin mielen sisäistä tasapainoa positiivisesti rakentavia, mutta niiden avulla itsen lopullinen eheytyminen ei ole mahdollista. Itsen lopullinen eheytyminen on mahdollista ainoastaan dynaamisessa vapaan luovassa tajunnallisessa tilassa. Tällöin tajunta on vapaa itsestä ja ainoastaan itsestä vapaan jatkuvan uusiutuvuuden ja luovuuden tilassa on Totuuden välitön oivaltaminen mahdollista.

Korkein Tietoisuus ei ole staattinen tila, joka kerran oivalletaan, vaan se on jatkuva muutoksen ja rajattoman luovuuden tila. Korkein Tietoisuus on jatkuva ääretön dynaaminen muutos, joka ilmenee niin nopeasti, että se näyttää olevan levossa. Mitä luovempaan ja vapaampaan tietoisuuteen tajunta on vapautunut, sitä helpommin voidaan vastaanottaa Korkeimman Tietoisuuden hienoa energiaa.

Luova tajunnallisesti vapaa tila tekee mahdolliseksi puhtaan rakkauden suoran kokemisen. Mielen sisällä koettu rakkaus on mielen itsensä kautta eroteltua rakkauden ja mielihyvän sekoitusta. Vain itsestä vapaa rakkaus voi ilmetä hetkestä hetkeen yhtä puhtaana menettämättä koskaan tuoreuttaan. Mieleen sekoittunut rakkaus on aina kuihtuvaa ja katoavaista, ja siksi mieli jatkuvasti vuodesta toiseen ponnistelee saavuttaakseen yhä uudelleen ja uudelleen kadotetun mielihyvän ja rakkauden tunteen. Mielen sisäinen vertaileva rakkaus ei voi koskaan säilyä tuoreena. Mieli tavoittelee loputtomasti pysyvää rakkautta, joka on sille mahdotonta saavuttaa. Mielen saavuttama mielihyvä ja rakkaus ovat väistämättä ohimenevää. Ainoastaan itsestä irti oleva jatkuvan uusiutumisen luova tila mahdollistaa pysyvän rakkauden kokemisen. Tällöin rakkautta ei saavuteta, vaan rakkaus on. Se, mikä ei ole saavutettua, ei voi kadota. Itsen eheytyminen korkeampaan rakkauden kokemiseen tapahtuu. Korkea rakkauden tila on erottelematon itsestä vapaa hetkestä hetkeen uusiutuva luovuuden tila.

Myös tieto voi väärin painotettuna edistää mielen sisäistä positiivista rakentumista. Oikein ymmärrettynä tieto edistää aina epätoden ja harhan poistumista korkeamman tietoisuuden ilmentymisen tieltä. Tällöin tieto toimii oivalluksen käyttövoimana. Oivallus puolestaan syventää ymmärrystä. Ymmärrys näkee tiedon tietoisuuden ilmaisemisen raaka-aineena. Tietoisuus käyttää hyödykseen tietoa eikä päinvastoin. Tietoa tarvitaan tietoisuuden ilmaisemiseen eikä tietoisuuden sitomiseen. Mikäli tiedosta tulee itseisarvo, edistää se mielen rakentumista ja vaikeuttaa korkeamman tietoisuuden ilmentymistä. Väärin painotettuna tieto rajoittaa tietoisuuden vapaata ja luovaa kenttää. Mitä pidemmälle mielen sisäinen rakentuminen on päässyt etenemään, sitä rajoittuneemmaksi muodostuu tietoisuus.

Mielen rakentuminen estää vapaan luovuuden ilmentymisen, joka on ensimmäisiä edellytyksiä tajunnan syventymisen mahdollistumiselle kohden korkeampaa tietoisuutta. Kaikki tieto on aina poikkeuksetta epätotta. Vain Korkein Tietoisuus on totta. Tieto on poikkeuksetta vain Korkeimman Tietoisuuden rajoittunutta heijastumaa. Siksi tajuntaa ei pidä sitoa epätoteen tietoon. Kun tajunta on alati vapaassa luovassa tilassa, on välitön Totuuden oivaltaminen mahdollista."

- Jaakko Muhonen / Tietoisuus ja itsen eheytyminen / Rakentuminen -